Haaveilin jonkinmoisesta kasvattajamiitistä, että Raitaniityn kennelin kasvatit voisivat vaikka juuri kasvattajalle saapua, vähän syötäis ja hengattais. Puhuttais koirajuttuja ja anettas koirien vaan riekkua ja olla omia ittiään. Näkis vähän sisaruksia ja niin ees päin. Ois ihan sika upeeta. Suunnittelin myös lappeenrannan palvelukoirayhdistyksen pentukurssia, mutta rahattomana ja saamattomana mie en sitä ikinä toteuttanut. Pitäis vissiin edelleen se lähteä varaamaan. ÄH. Otan itteeni NYT niskasta kiinni ja teen sen. Tänään katon et onko mahdollista ja antaako rahatilanne periks.
Maaliskuussa myös kommellettiin aikalailla, kun jätin Hipun veljeni vahdittavaksi. No, Hippu oli ovelana tyttönä kierittänyt itsensä aivan kokonaan maalarinteippiin, sitä ei ollut mukavaa kello kolme yöllä irrotella pikkukoiran kauluksesta, kun naskalit kutittelivat samalla käsiä. Myös kynnyksien kaivaminen on ollut mukavaa ja varsinkin jos tassut ovat mukavan märät, ja sen veden saa kuljetettua sen kynnyksen alle. Nyt irvistää noin kahden huoneen kynnykset mukavasti (ollut liimattuina)
Myös mörköily alkooi maaliskuussa, Hippu oli järkyttävä terroristi ja totesinkin sen johtuvan O:n poissaolosta sillä nyttemmin asia on korjaantunut. Yksinolo on ollut pikkuiselle aivan järkyttävää, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa ymmärtää. Autossa on paremmin kuin kotona (5 min kauppareissu) Mutta muissa merkeissä esim luoksepäästävyys on aivan huippua ja Hippu tykkää kaikista ihmisistä, joistakin vähän enemmänkin, kuten meidän rapussa asuvasta naisesta! Nuolee naaman ja puskee syliin.
Nöpön ja Hipun ystävyys on kehittynyt ja neidit jyrsivät jo samaa luuta, mutta edelleen samanlaista painia on ollut kokoajan. Tuntuu ettei sille näy loppua, mutta kyllä ne rauhoittuessaan saattavat nukkua vierekkäin. Luoksetulo ei ole vielä halutulla mallilla ja asialle pitäisi jotain tehdä, ehkä pentukurssi auttaisi edistymään.. Meinaan vaan että kun pidin tätä lähimetsässä vapaana, haistoi Hippu tutun koiran ja pinkoi pää kolmantena jalkana luokse, eikä antanut ottaa itseään kiinni. Ihme murkku. Jassulla pitäisi vierailla enemmän, jotta tottuisi siihen että laumassa voi olla toinenkin koira.
Hippu antaa innokkaasti tassua, mutta vielä vähän hakusessa tasapaino, kun antaa oikean tassun. Rapsuttamista harjoiteltiin capturaamalla se, kun tyttöä kutitti, sanaksi tuli rapsu. Mutta kun tätä ei ole pitkään aikaan enään kokeiltu, on se varmasti unohtunut :(
Pihalla olosta; Kun Hipulle tulee hätä, sen tietenkin huomaa kumpi on tulossa, sillä pissin tullessa ei tarvitse vetää rinkiä, kun taas kakalle pitää tanssia. No se tanssi, se tapahtuu SAMALLA kun paskot siinä. On muuten kivat tassut sen jälkeen kun kolmatta kertaa astuu omaan kakkaansa... Hippu käyttää myös erittäin paljon nenäänsä, ja "jäljestikin" erään koiran hajua (näin lumessa jäljet, joita seurasi kuono maassa) Pari kertaa poikkesi hajulta mutta palasi takaisin tuttuun kohtaan ja jatkoi. NIIN YLPEÄ OLO :3
Neiti jäi maaliskuussa myös sohvan alle jumiin, ja puolen tunnin tuskan jälkeen saatiin neiti viimein sieltä pois (Minä + veli) ja päätettiin asettaa olohuoneen oviaukkoon koiraportti. Tämä on osoittautunut hyväksi järjästelyksi, kun käy esim puremaan äidin varpaita, niin saa eristettyä ilman että rajoittaa tilan yhteen huoneeseen.
Merkintä jäi nyt kovin kuvattomaksi, sillä kaikki kuvat ovat todennäköisesti vielä kamerassa. Koitan tyhjentää kameran tämän viikon aikana, jos saan aikaseksi :D Nämä kuvat ovat kännykällä otettuja ja laatukin on sitten sen mukaista :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti